Siitä huolimatta Haavisto on toki varteenotettava ehdokas presidentiksi. Liberaalit tykkäävät siitä, että naisen jälkeen saataisiin presidentiksi julkihomo poliitikko.
Mutta minulle ei ole koskaan valjennut, mikä tästä ikivihreästä tekee muita paremman presidentiksi. Tai ylipäänsä mihinkään poliittiseen tehtävään. Eihän Pekka tyhmä ole -- mutta ei sitä voi sanoa Timo Soinistakaan. Silti minun on vaikea kuvitella äänestäväni sekä Soinia että Haavistoa.
Kyse ei suinkaan ole anti-intellektualismista, vaan jostakin aivan muusta - tätä nykyä en oikein löydä mistään poliittisesta puolueesta vakuuttavaan ajatteluun kykenevää väkeä.
Vihreiden ajattelu on epämääräistä
Ehkä suurin syy sille, miksi en äänestä vihreitä, piilee puolueen epämääräisyydessä. Puolueeseen mahtuu sekä lähellä kommunisteja olevia vasemmistolaisia että Soininvaaran kaltaisia käytännössä kokoomuksen oikeaa laitaa edustavia poliitikkoja, jotka ottavat ratkaisunsa suoraan uusklassisen taloustieteen alkeisoppikirjamalleista.
Parempihan sekin on kuin perustaa käsityksenä dogmaattisiin opinkappaleisiin, mutta kovin suurta älyllistä kapasiteettia sekään ei vaadi.
Oikeastaan ajatus vihreästä presidentistä on siinä mielessä paradoksaalinen, että vihreät ovat puolueena jo pitkään olleet johdonmukaisesti presidentinvaltaa heikentämässä. Olen epäillyt tämän johtuvan siitä, että vihreät katsovat voivansa jossakin mahdollisessa tulevaisuudessa päästä pääministeriksi -- mutta pitävät presidentiksi nousemista epätodennäköisenä.
Presidentinvallan paradoksi
En yhtään ihmettelisi vihreiden alkavan nähdä vahvassa presidentissä aikaisempaa myönteisempiä piirteitä, jos Haavisto näyttää nousevan presidentinvaalin toisella kierroksella Niinistön haastajaksi.
Niinistön nousu presidentiksi saattaisi puolestaan saada demarit ja vassarit suhtautumaan viime vuosia kriittisemmin presidentin valtaoikeuksien säilyttämiseen. Taitaakin olla niin, että presidenttipuolue kaipaa aina vahvaa presidenttiä -- ja hallituspuolueet haluavat hallituksen aseman vahvistamista.
Viimeksimainittua he kutsuvat parlamentarismiksi, vaikka kysehän on Suomessa parlamentarismin sijaan jostakin aivan muusta. Täällähän asiat päätetään neljäksi vuodeksi eteenpäin, eikä hallitus nykyjärjestelmässä kaadu koskaan -- vahvat miehet, kenties joku nainenkin, päättävät asiat ja sen jälkeen muut saavat kiltisti noudattaa pääministerin ja valtionvarainministerin päätöksiä.
Kunhan eduskunta nauttii hallituksen luottamusta, kaikki menee niinkuin hallituksen mielestä pitääkin.
